Lauttasaari

Lauttasaari (ruots. Drumsö) on Länsi-Helsingissä, noin kolmen kilometrin päässä keskustasta, sijaitseva Lauttasaarensalmen erottama saari ja merellinen kaupunginosa. Alueella on asukkaita noin 19 600 (2008 alussa) ja työpaikkoja noin 8400 (2005 lopussa).

Lauttasaaren osa-alueet ovat Kotkavuori, Vattuniemi ja Myllykallio sekä Koivusaari, jonka kapea salmi erottaa varsinaisesta Lauttasaaresta.

Lauttasaari on pääasiallisesti asuintalovaltainen, mutta kaupunginosassa sijaitsee myös monien yritysten toimitiloja. Lauttasaaressa on oma terveyskeskus, uimahalli, urheilukenttä, kirjasto sekä postin toimipiste.

Lauttasaaren nimi mainitaan ensimmäisen kerran Helsingin pitäjän maakirjassa vuonna 1540, muodossa Drommens­öö. Nimi johtuu toden­näköisesti paksua ja kömpelöä ihmistä tarkoittavasta ruotsin kielen sanasta drumber.  Lauttasaaren suomenkielinen nimi puolestaan on otettu käyttöön vuonna 1919 ja sen lähteenä on Ruoholahdesta Lauttasaareen vuosina 1914-1936 liikennöinyt Julius Tallbergin omistama Drumsö-niminen höyrylautta. Sillan valmistuttua lauttaa pidennettiin telakalla, ja se siirtyi vuonna 1941 Korkeasaaren lautaksi. Vuonna 1945 alus luovutettiin sota­korvauksena Neuvosto­liitolle.

Lauttasaaressa oli aikoinaan kaksi maatilaa, Heikas ja Bertas. Vuonna 1650 kuningatar Kristiina lahjoitti saaren Helsingin kaupungille, mutta 1600-luvun lopulla ison reduktion yhteydessä lahjoitus peruutettiin ja tilat päätyivät jälleen yksityiseen omistukseen. Myöhemmin ne yhdistettiin Lauttasaaren kartanoksi, jonka nykyisen päärakennuksen rakennutti Claes Wilhelm Gyldén vuonna 1837.

Lauttasaaren eteläisin osa otettiin Krimin sodan aikana Venäjän sotavoimien käyttöön. Varsinaista varuskuntaa sinne ei perustettu, mutta sinne rakennettiin vallituksia ja sijoitettiin rannikkotykistön asevarastoja.  Suomen itsenäistymisen jälkeen alue oli Suomen valtion omistuksessa, mutta kun puolustusvoimilla ei ollut sille käyttöä, se siirtyi vuonna 1927 aluevaihdolla Helsingin kaupungin omistukseen, joka perusti alueelle kansanpuiston.

Lauttasaaren kehitystä ovat rytmittäneet liikenneyhteydet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä saarella oli maatilan lisäksi vain huvila-asutusta.  Vuonna 1911 Julius Tallberg osti 750 000 markalla Lauttasaaren kartanon, jonka maat kattoivat noin puolet saaresta. Hän yritti myydä maita Helsingille, mutta koska kaupungin ei uskottu leviävän saarille, ei kauppoja syntynyt. Tallberg alkoi itse kehittää saarta ja teetti Birger Brunilalla rakennussuunnitelman. Sen mukaisesti saari olisi suurelta osin rakennettu huvilakaupungiksi, mutta kesti vielä yli 20 vuotta, ennen kuin sitä alettiin toteuttaa. Tallberg perusti saarelle merikylpylän ja kahvilan nimeltä Drumsö Casino. Vuosina 1913-17 saarella liikennöi myös hevosvetoinen raitiovaunu.

Eliel Saarisen vuoden 1918 Suur-Helsinki-suunnitelman mukaan (Pro Helsingfors) suuri osa Lauttasaaresta olisi varattu satama-alueeksi, jonne olisi johtanut myös raideyhteys Leppävaaran rautatieasemalta nykyisen Kehä I:n ja Länsiväylän kohdalla. Tästä suunnitelmasta ei kuitenkaan ole toteutettu mitään.

Vuonna 1919 Lauttasaari erotettiin Helsingin maalaiskunnasta yhdessä Munkkiniemen kanssa muodostamaan Huopalahden kunta. Hallinnollisesti Lauttasaari oli vuonna 1917 muodostettu taajaväkiseksi yhdyskunnaksi.

Kun siltayhteys saarelle valmistui vuonna 1935, alkoi suuri muutos. Birger Brunilan jo vuonna 1913 laatimaa suunnitelmaa alettiin toteuttaa, ja ensimmäiset kerrostalot nousivat kartanon pelloille. Samaan aikaan rakennettiin myös saaren läpi kulkevan Lauttasaarentien jatkeeksi uusi länteen johtava päätie, Jorvaksentie. Saaren nykyinenkin asemakaava perustuu pitkälti Birger Brunilan alkuperäiseen suunnitelmaan,  joskin muutamat tuolloin suunnitellut rakennuskorttelit on myöhemmin päätetty jättää viheralueiksi; sitä paitsi myös Länsiväylän rakentaminen edellytti huomattavia muutoksia varsinkin saaren länsi- ja pohjoisosan asemakaavoihin.

Lauttasaari liitettiin Huopalahden kunnan mukana 1. tammikuuta 1946 Helsingin kaupunkiin Helsingin suuressa alueliitoksessa.

Särkiniementie 15, 3 h + k, Helsinki

Ihana läpitalon kolmio, joka on kokonaan remontoitu 2012.

Avaran olohuoneen jatkeena on lasitettu parveke etelään merinäkymin. Tämä on olohuone, johon todellakin mahtuu. Toisesta makuuhuoneesta, keittiöstä ja kylpyhuoneesta on näkymät puistomaiselle sisäpihalle. Toisesta makuuhuoneesta voit nauttia merinäkymästä. Kylpyhuone on kaunis kuin koru!

Talo sijaitsee hyvällä rauhallisella alueella. Kotiovelta pääset hetkessä upeille lenkkipoluille jotka myötäilevät ranta-alueita. Upea iso hiekkaranta on kivenheiton päässä. Aivan loistava kotiympäristö.