Kesä on ohi ja välintilinpäätöksen aika.

Tammi-maaliskuun puoliväli oli tänä vuonna hurjaa asuntokauppa aikaa, näytöillä kuhisi porukkaa, tarjouksia sateli ja kauppa kävi. Parissa viikossa markkina hyytyi ja hullut päivät oli ohi, niin ainakin pelättiin, kun pandemia oli vasta alussa, tietoa oli vähän kysymyksiä sitäkin enemmän.

Huhti- ja toukokuussa sopeuduttiin tilanteeseen, tuli turvavälit, etätyöt, käsidesit, ja matkustus- ja kokoontumisrajoitukset. Vähitellen asuntokauppakin piristyi. Yleisesittelyistä luovuttiin mutta ihmisillä olikin yllättäen aikaa käydä yksityisesittelyissä. Näytöillä kävi vähemmän asiakkita mutta liikkeellä oli tosiostajat, laatu korvasi osin määrän. Hintakehitys jatkui edelleen ylös päin parhailla alueilla.

Etätöistä oli helppoa piiahtaa katsastamassa mielenkiintoisa asuntoja. Samaan aikaan pankit lanseerasivat lyhennysvapaat kuukaudet ja työpaikatkin säilyivät ennakoitua paremmin. Digitalisaatio tuli oikeaan aikaan monen työn kannalta. Tuottavuus ei kärsinyt niin pahasti kuin ennakoitiin.

Heinäkuu oli paras moneen vuoteen, asuntokauppoja vähän siirrettiin keväällä ja ne toteuttettin kesällä. Nyt etsittiin vähän isompia asuntoja, koska etätöissä huomattiin, että perhe tarvitsee lisää tilaa. Perheasunnot omalla pihalla tulivat taas suosioon, kun kulkeminen ydinkeskustaan ei ollut enää jokapäiväistä ja liikenneruuhkatkin helpottuivat.

Arvioni syksystä on, että postiivinen asuntokauppavire jatkuu. Elvytyksestä ja tuista johtuen yritykset saavat lisää tilauksia ja pystyvät säilyttämään laajassa mittakaavassa ajatellen työllisyyden kohtuullisella tasolla. Hallitus on jo luvannut, että seuraava budjetti on elvyttävä, tämä luo uskoa kotitalouksille. Ne uskaltavat investoida ja kuluttaa.

Nyt on oikea aika vaihtaa asuntoa.